Multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi
Multimodaalisella vuorovaikutusanalyysin avulla selvitämme, miten autismikirjon lapset ja tyypillisesti kehittyvät lapset käyttävät moninaisia vuorovaikutuskeinoja (puhetta, katsetta, eleitä, kehoa) osallistuessaan oppituntien aikaiseen vertaisvuorovaikutukseen. Aineisto kerätään videoimalla lasten toimintaa pienryhmissä.
Multimodaalisen vuorovaikutusanalyysin avulla on tarkoitus selvittää autismikirjon lasten osallistumista vertaisvuorovaikutukseen: millaisia aloitteita he tekevät ja eroavatko ne tyypillisesti kehittyvien lasten aloitteista, sekä miten he vastaavat vertaisten aloitteisiin. Tarkastelemme myös vertaisten tapoja vastata aloitteisiin ja eroavatko ne tyypillisesti kehittyville lapsille kohdistetuista vastauksista.
Tyypillisesti kehittyvien lasten aloitteita tarkastelleiden tutkimusten mukaan yhteisen työskentelyn käynnistävät aloitteet ovat usein ehdotuksia, jotka kutsuvat vertaisia hyväksymään ehdotuksen ja osallistumaan työskentelyyn. Kielellisten keinojen ohella osallistujien on havaittu hyödyntävän katsetta, kehoa sekä materiaalisia resursseja (esim. oppikirjaa, vihkoa tai tietokonetta) yhteisen toiminnan käynnistämisessä ja ylläpitämisessä (ks. esim. Kämäräinen, Eronen, Björn & Kärnä, accepted; Stevanovic & Monzoni, 2016). Vähän puhetta tuottavien autismikirjon lasten on taas havaittu käyttävän erilaisia ei-kielellisiä resursseja, kuten pitkäkestoista katsekontaktia, ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi (Dindar, Korkiakangas, Laitila & Kärnä, 2016). Tutkimustietoa tarvitaan siitä, onko resurssien käytössä eroja autismikirjon ja tyypillisesti kehittyvien lasten välillä, sekä millaiset vuorovaikutuskäytänteet edistävät autismikirjon lasten mahdollisuuksia osallistua vertaisvuorovaikutukseen.
Multimodaalisella vuorovaikutusanalyysilla tehdystä tutkimuksesta hankkeessa on tähän asti julkaistu yksi vertaisarvioitu artikkeli sekä hankkeen ensimmäisiä tuloksia on esitelty myös E-Erikan numerossa 2/2022. Lisäksi tekeillä on kaksi tieteellistä artikkelia vastaamattomuuden tunnistamisesta vertaisvuorovaikutuksesta ja kaksi artikkelia kielellisestä ja kehollisesta vuorovaikutuksesta yhteisen tarinankerronnan aikana. Vertaisvuorovaikutusta inklusiivisissa luokissa on myös tarkasteltu hankkeen viidessä pro gradu -tutkielmassa.
Hankkeen tieteelliset julkaisut:
Kilpiä, A., Dindar, K., Kärnä, E., Räty, H., Kämäräinen, A. & Suero Monter, C. (Hyväksytty julkaistavaksi). Using conversation analysis to identify unresponsiveness in peer interactions in inclusive groups.
Kilpiä, A., Kärnä, E., Dindar, K., & Räty, H. (2022). Koulunkäynninohjaajan vastaamattomuus autismikirjon oppilaan sosiaalisiin aloitteisiin. Kasvatus, 53(4), 375–390. https://doi.org/10.33348/kvt.122509
Kämäräinen, A., Kilpiä, A. & Kärnä, E. 2022. Ymmärrystä, yksilöllisyyttä ja yksiselitteisyyttä – autismikirjon oppilaan sosiaalisen osallistumisen ja vuorovaikutuksen tukeminen. E-Erika 2(2022), 27-34.
Poimintoja hankkeen pro gradu -tutkielmista:
Jalkanen, M. (2022). Autismikirjon lapsen ja vertaisten onnistuneet vuorovaikutustilanteet.
Muut lähteet:
Dindar, K., Korkiakangas, T., Laitila, A., & Kärnä, E. (2016). Building mutual understanding: How children with autism spectrum disorder manage interactional trouble. Journal of Interactional Research in Communication Disorders, 7(1), 49-77.
Kämäräinen, A., Eronen, L., Björn, P. & Kärnä, E. (accepted). Initiation and decision-making of joint activities within peer interaction in student-centred mathematics lessons. Classroom Discourse.
Stevanovic, M. & Monzoni, C. (2016). On the hierarchy of interactional resources: Embodied and verbal behavior in the management of joint activities with material objects. Journal of Pragmatics 103 (1), 15–32.